Sikokallion geologiaa

Sikokallio on suojeltu kallioalue. Huolehdithan siis alueella, ettet jätä roskia ja jälkiä liikkumisestasi.

Alussa oli vuori

Sikokallio on jäänne muinaisesta vuoristosta, jonka kova kallioperä on kestänyt hyvin rapautumista sekä mannerjäätiköiden kulutusta. Sikokallion laaja avokallioalue on jäänne noin kaksi miljardia vuotta sitten syntyneestä, Alppien kaltaisesta poimuvuoristosta. Tuohon aikaan Suomi sijaitsi lähellä päiväntasaajaa, mistä se on laattatektoonisten voimien ansiosta kulkeutunut nykyisille sijoilleen.

Aikaisemmin korkealle kohonneen huipun muodot ovat rapautumisen tuloksena pehmenneet ja madaltuneet. Kallioperän kivilajina on arkeeinen graniittigneissi (Suomen geologinen yleiskartta, Kivilajikartta, lehti C4 Kajaani).

Kasvillisuus

Sikokallion kasvillisuuden muodostavat karut kallioiden lajit.

Laen juurella kasvillisuus on kallioalueita rehevämpää sekä monipuolisempaa. Kallioalueiden puusto on mäntyvaltaista, jonka seassa esiintyy pientä pihlajaa. Aluskasvillisuuden muodostavat varvut, heinät, ruohot, sammalet sekä jäkälät. Näistä lajeista eniten esiintyy lampaannataa, metsälauhaa, ahosuolaheinää, kanervaa, variksenmarjaa sekä puolukkaa. Sammalista ja jäkälistä yleisiä ovat kerros-, kynsi- ja karhunsammalet sekä poronjäkälät ja torvijäkälät.

Sikokallion laen tyviosissa kasvillisuus on rehevämpää ja monipuolisempaa kuin mäen laella. Metsät ovat kuivahkoa kangasmetsää, jonka seassa tavataan myös tuoretta kangasta. Puuston muodostavat lähinnä männyt, mutta sekapuuna on koivua ja kuusta. Aluskasvillisuuden muodostavat sammalet, varvut, heinät ja ruohot. Jäkäliä esiintyy niukasti. Yleisimmät lajit ovat mustikka, puolukka, variksenmarja, metsälauha, käenkaali sekä kanerva. Sammalista ja jäkälistä tyypillisimmät ovat seinäsammal, kerrossammal, kynsisammal ja poronjäkälät. Kallion tyviosissa esiintyy myös saniaisia, kuten metsäimarretta ja metsäalvejuurta.

Eläimistö

Sikokallion eläimistö on monipuolinen.

Aukeat ja kasvittomat kallioalueet sekä tiheät mänty- ja kuusimetsät tarjoavat vaihtelevia elinympäristöjä. Alueen eläimistöstä yleisiä ovat linnut, hyönteiset, matelijat sekä nisäkkäät.

Linnuston muodostavat metso, idänuunilintu, pikkusieppo, käpytikka, pyy, mustapääkerttu, metsäkirvinen sekä kulorastas.

Kallioiden pinnoilla ja koloissa elävät kyyt ja sisiliskot.

Nisäkäslajeista alueella viihtyvät metsäjänis, kettu, orava, mäyrä, metsäpäästäinen sekä ilves. Näistä lajeista erityisesti kettu ja mäyrä tekevät pesänsä kallioiden koloihin. Muita eläinlajeja ovat perhoset ja hämähäkit ( Siivonen 1956; Ruokolainen & Kauppinen 1994).

Lähde: Ylä-Savon Instituutti Alamäentie 6 A 74300 Sonkajärvi Puh.(017) 760 7700 Telefax (017) 760 7721 © Ylä-Savon Instituutti Sonkajärvi 2002